28 elo LIITU blogi – Uudistuuko ala sisältä käsin vai ulkoa ohjattuna
Kuljettajakoulutusalalla on tällä hetkellä selkeä paine uudistua. Tämä näkyy julkisuudessa esitetyistä väitteistä. Väitetään että autokoulutoiminta on vanhanaikaista, liikaa sidottu erilaisiin säännöksiin sekä asiakkaalle liian kallista. Kaikki nämä väitteet ovat ikävä kyllä totta, riippumatta alan toimijoiden mielipiteistä. Alan uudistumisen ongelmana on paatuneet tavat tehdä asioita saman kaavan mukaan. Tämä johtaa siihen, että kyky ajatella asioita laatikon ulkopuolelta tai asiakaslähtöisesti hämärtyy.
Välttämättömän uudistumisen vastustamisen sijaan olisi tavoitteellista pyrkiä siihen, että uudistus tulee alan sisältä käsin. Tämä on mahdollista vain, mikäli tahtotila alalla on riittävä ja normeja puretaan oikeista paikoista. Välillä tuntuu, että ei tuloksilla ole merkitystä, kunhan normeja puretaan. Parhaimmat uudistustoimenpiteet ovat olleet sellaisia, joissa alan määrätietoiset pioneerit ovat kehittäneet toimintaa eteenpäin niin, että lopputulos on ollut sekä alan että asiakkaiden kannalta paras mahdollinen. Historia kertoo myös esimerkkejä, joissa asioita muutetaan ulkopuolelta ilman riittävää asiantuntijuutta, ymmärrystä tai osaamista. Näiden uudistusten tulokset eivät yleensä ole olleet mairittelevia.
Julkisuudessa esitetään useasti väite siitä, että ajokortin suorittaminen maksaa 2000 euroa. Tämä hinta saattaa kasvaa erittäinkin suureksi paikkakunnilla, joissa alan välinen kilpailu ei ole riittävää tai yleinen kustannustaso on selvästi maan keskiarvoa korkeampi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ajokortin kaikkien vaiheiden suorittaminen maksaa edullisimmillaan 2030 euroa. Tulevassa kuljettajakoulutuksen uudistuksessa suuri huomio kiinnitetään varmasti asiakkaan maksamaan hintaan. Pääkaupunkiseudulla tuosta summasta 6,7 % menee suoraan Trafille, 8,0 % ratayhtiöille ja loput 85,3 % autokoululle. Puhuttaessa tarpeettoman byrokratian purkamisesta sekä asiakkaan maksamien kustannusten pienentämisestä, pitäisi keskustelu ulottaa myös autokoulujen ulkopuolelle ja ajatella kuljettajakoulutuksen kokonaisuutta. Tässä tapauksessa kokonaisuuden ajatteleminen saattaa olla vaikeaa, koska muutoksia puuhataan laatikon sisäpuolelta käsin, vaikkakaan ei välttämättä autokoulujen toimesta.
Onko oikein, että sama taho säätelee, valvoo ja toteuttaa? Onko todellakin tarpeellista lisätä yhden tahon byrokratiaa ja samaan aikaan purkaa muiden? Passin tai henkilökortin voi hakea sähköisesti, mutta miten on ajokorttiluvan laita? Onko nykypäivää käyttää paperisia hakemuslomakkeita sähköisen järjestelmän sijaan? Voisiko teoriakokeen suorittaa omalla koneella tai ajokokeen suorittaa simulaattorilla? Teknistä estettä tähän ei ole. Voidaanko ammattipätevyyskoulutuksesta poistaa oppilaiden enimmäismäärä ja toteuttaa opetus virtuaaliopetuksena? Onko asiakkaan edun mukaista harjoitella perus- ja syventävässä vaiheessa liukkaankelin radalla asioita, jotka ovat alun perin suunniteltu lähemmäs kolmekymmentä vuotta sitten, sen aikaisella kalustolla ajettavaksi. Voisiko asiakas saada paremman hyödyn rataharjoittelusta ja jopa aikaisempaa edullisemmin esimerkiksi simulaattorilla ajettuna? Käytössä olevaa toimintamallia voi olla vaikeaa perustella asiakkaalle, joka maksaa huvista pahimmillaan 1,40€ minuutti. Epäammattimaisesti toteutettuna tämä on omiaan lisäämään ajattelumallia siitä, että osa koulutuksista on vain rahastusta.
Edellä mainitut asiat ovat vain esimerkkejä mahdollisista uudistuksista. Mitään toimintamallia ei kannata ajatella ikuiseksi. Toimintamalleja poistuu eri aloilta jatkuvasti kehityksestä johtuen, mutta jokaisen poistuneen tilalle syntyy uusia. Pidämmekö kiinni vanhoista toimintamalleista vai kehitämmekö rohkeasti jotakin uutta? Totuus on kuitenkin se, että 80-luku tai tarveharkinta eivät koskaan palaa.
Kun katsotaan liikennejärjestelmän kokonaiskuvaa, uudistuksen epäonnistuminen voi vaikuttaa erittäin negatiivisesti liikenneturvallisuuteen, vaikka se ei olekaan tämän hetken trendisana. Vaikka liikenneturvallisuus liikenteessä kuolleiden määrässä mitattuna on parantunut, on auto-onnettomuus edelleen yleisin kuolinsyy 18–24- vuotiaiden keskuudessa koko Euroopassa. Suuri kiitos liikenneturvallisuuden parantumisesta kuuluu kuljettajakoulutuksen kehitykselle. Suomessa vuonna 2015 kaikista liikennekuolemissa menehtyneistä henkilöistä 18,3 % oli alle 24-vuotias. Mikäli ala ei pidä huolta siitä, että uudet sekä vanhat kuljettajat saavat riittävästi asennekasvatusta ja tarpeelliset eväät turvalliseen liikkumiseen jatkossakin, saattavat nuo tilastot muuttua erittäin huolestuttavaan suuntaan ajoneuvotekniikan positiivisesta kehityksestä huolimatta. Eri maissa on olemassa erilaisia malleja, mutta parhaimpaan lopputulokseen päästään kehittämällä omaa, joka vastaa parhaiten maamme oloja ja tarpeita.
Mikään ei ole koskaan menestynyt pelkästään apinoimalla muita.
Kalle Lahervo
toimitusjohtaja
Epic Autokoulu